Matkapäivä koitti vihdoin, ja koska mökin saa jo neljältä, päätettiin matkaan lähteä viimeistään kuudelta aamulla. Pakkasenkestävät tavarat autoon ja loput aamulla. Suomen luminen talvi teki kuitenkin tepposen, jälleen lunta. Jopa niin paljon, ettei pihasta olisi päässyt ilman että teki ensin lumityöt. Niinpä lähtö viivästyi kaikkinensa parilla tunnilla, mutta väliäkö tuolla, olemmehan lomalla.

Tankkaustaukoja ja paria koiranulkoilutustaukoa lukuunottamatta, pidimme vain yhden kunnon pysähdyksen lähellä Oulua. Kannettavalla katsotut leffat, oma tyyny ja peitto saavat matkan sujumaan mukavasti. Muistelin yhdeksän euron sveitsinleiketarjousta, mutta se oli ilmeisesti jollain muulla asemalla kuin ABC:llä, johon me päädyimme. Hyvää ruokaa silti ja yllättävänkin nopeasti, vaikka pihaan oli juuri ennen meitä ajanut koululaisia täynnä oleva bussi.

Avaimet ja säkillinen takkapuita haettiin isännältä (puiden osto Plantagenilta "kympillä 6 säkkiä" jäi tekemättä) ja jatkoimme matkaa Iso-Syötteen huipulle. Mökki oli täydellinen, juuri sellainen kuin vain hiihtolomalta voisi odottaa ja huipun maisemat olivat aivan henkeä salpaavat. Kaikki oli lähes puolen metrin lumikuorrutuksen peittämää! Mutta yllättävää, tunturin juurella oli lunta vähemmän kuin meillä etelässä

Vain muutama päivä lähtöön ja suurin osa vaatteista tuntuu olevan likapyykkikorissa. Kone on laitettava pyörimään pari kertaa päivässä, jotta kaikille löytyy varmasti riittävästi puhtaita pakattavaksi. Varaamamme mökki Syötteellä on hyvin varustettu, mutta pyykinpesukone sieltä puuttuu, ja se on melkoinen puute nelihenkisen perheen viikon mittaisella urheilulomalla. Mutta, on vain pakattava riittävästi vaihtovaatteita.

Sukset löytyivät onneksi helposti suksiboksista, siellä ne ovat odottaneet viime talvesta asti. Ihmeellistä, ettei niitä ole otettu käyttöön aiemmin. Nyt saavat kuitenkin sekä laskettelusukset että flatarit, eli murtomaasukset, kyytiä. Ennen viikonloppua on vielä katsottava auto kuntoon, öljytkin vaihdettava kuulemma. Viimeisenä päivänä ennen lähtöä teen ruokaostokset koko viikolle. Päivittäisiä lisäyksiä voi käydä sitten hakemassa paikallisesta kaupasta, joista lähin löytyy esitteen mukaan kolmen kilometrin päästä.

Onneksi sain koiralle villapaidan valmiiksi, sillä muuten voisi pakkanen purra liikaa. Tekeillä oli jo kolmas norjalais-islantilainen villapaita, ensimmäinen niistä oli vain 20 cm pituinen, aivan babymallia. Seuraavaksi neulottu on ollut tähän asti käytössä, mutta sekin jää jo selästä aivan vajaamittaiseksi. Loman jälkeen on aika leikata myös karva lyhyemmäksi, mutta nyt saavat villat jäädä lisälämmikkeeksi. Kovin palelevaa sorttia ei meidän Pepsi onneksi ole, vaikka pieni koira onkin. Niin, ja tuo norjalais-islantilainen tarkoittaa mummon lampaiden villasta karstatusta langasta kudottua islantilaiskuvioista villapaitaa. Kuvioiden värit ovat kuitenkin norjalaiseen tyyliin, eli värikkäitä.

Talviloma lähestyy ja paikkaa on etsitty kuumeisesti. Lähdetään hiihtämään, eiku lämpimään, eiku maksaa liikaa... Aivan viime päivinä vielä vertailtiin äkkilähtöpaikkoja ja todellisuudelta alkoi tuntua jopa kotiin jääminen. Facebook löysi paikkansa myös tässä hommassa, siitä oli todella apua. Ilmoittautumalla matkatoimistojen ja esimerkiksi Matkatarjoukset top 10 tai Blue 1 Facebook-sivujen faniksi, kertyi tuoreet tarjoukset automaattisesti omalle sivulle.

Näistä vinkeistä ei kuitenkaan löytynyt viimein toteutumassa oleva matka, kelohonkamökki Iso-Syötteen, Suomen eteläisimmän tunturin, laelta. Reissu taitetaan omalla autolla ja siksi voimme pakata etukäteen jo suuren osan ruokatarvikkeistakin Ruokamenot.fi tarjouksista keräämällä - tietty

Toiveruokalistalla on fondue, tacot, spagetti bolognese, itsetehtyä muusia ja kalaa, kanaa kermakastikkeessa jasmineriisin kera, itsetehdyt lihapullat pastan kera sekä tietysti takassa paistettua makkaraa ja lämmintä kaakaota. Ajatuksena on poimia vielä takkapuutkin etelän tarjouksista, kun ei tiedetä mihin hintaan niitä perillä saa.

Hmm. harmittaa kun ei ole tullut kirjoiteltua viime aikoina. Syy: niin hurja arkivilske on ollut, ettei siihen ole ollut mahdollisuutta.

Sellaisella rytinällä on menty muutama viikko, että valmisruokiakin on nähty meidän pöydässä tavallista enemmän. Tai vähintään valmistuotteiden käyttöä helpottamassa kotiruoan kokkaamisessa. Hyvä ja sydämellä tehty ruoka on mielestäni sitä tärkeämpää, mitä kovemmalla sutinalla tuntuu kaikki muu menevän. Hyvä ruoka, parempi mieli, on niin osuva lause! Vaikka minä käsitän hyvällä ruoalla kyllä jotain aivan muuta kuin mihin mainoksessa viitataan.

Makkarakeitto. Se on helppoa, halpaa, ravitsevaa, herkullista, himoittavaa, kevyttä, suomalaista... Eiköhän siinä ollut riittävästi argumentteja. Tein tänään jälleen kolmen litran keiton: tuoksu oli niin huumaava, että yhtenään oli joku nuuskimassa "saako jo maistaa". Ja tunnustus: valmiiksi pilkotuista vihanneksista ja perunoista - superhelppoa!

On väärin halveerata makkararuokia. On eri asia paistaa makkaraa voissa ja syödä sitä raskaiden lisukkeiden kanssa, kuin tehdä siitä keittoa. Keitossa kaloreita on käytännössä vain itse makkarassa, ja se on vain pieni osa ruokalajia. Makkarakeitto ja sen melko suolainen (se ehkä ei ole niin terveellistä, mutta pitäkää suolamäärät kohtuullisena) liemi ovat parasta healing-ruokaa eli flunssatoipilaan voimaruokaa. Viereen lasillinen kylmää maitoa ja voideltu ruisleipäsiivu, jota voi kastaa sopassa, niin johan alkaa voimat elpymään. Ja tämä tapahtuu osittain ihan jo mahtavasta ruokailukokemuksesta, hyvästä ruoasta vain tulee niin kertakaikkisesti parempi mieli!

Ja siitäpä huomasin, ettei Ruokamenot.fi -sivuille ole tämän voimaruoan reseptiä! Täytyypä vinkata! Toipumista flunssaisille ja jaksamista hoitajille, tämä soppa sopii kummallekin - ja ihan muuten vaan oivaksi ja edulliseksi arkigourmet-ruoaksi. Yhdestä sopasta riittää moneksi päiväksi!

Joskus joku haksahtaa tekemään ruokakauppojen rötöksistä ikävimmän, yrittää myydä vanhentuneita tuotteita. Taustalla voi olla rahanahneus, mutta myös ehkä kulttuuriero. Ennen syötiin jo vähän elahtaneellekin tuoksuvia ruokia, ne vain valmistettiin niin ettei haju tai maku erottunut. Tästä keksinnöstä on syntynyt myös kansallisruokamme pizza aikoinaan!

Marinoimaton tuote näyttää helposti eltaantumisen ja liian pitkän myyntiajan. Nokkelaa onkin ostaa tuotteet kauppaan marinoimattomina ja mahdollisimman tuoreina. Myyntituotteen ajan ollessa jo päätepisteessä niihin sekoitetaan marinointikastiketta tuomaan makua ja väriä, ja johan taas näyttää ja tuoksuu freesiltä! Eikä siinä vielä kaikki, jos tämä uudestaan myyntiin tuotu tuote alkaa näyttää viimeisiä henkosiaan, pistetään koko erä uuniin ja myydään vastapaistettuina. Onhan "tänään täällä paistettu" aina tuoreelta kuulostavaa, eikö olekin?

Tällaiseen kierteeseen houkuttelee toisaalta myös kauppiaille tulleet tuntuvat maksut poisheitetystä kaatopaikalle kipattavista tuotteista. Eikä runsaastikaan alennettuna saa kaikkea edes myytyä. Toisaalta vielä melko kunnossa olevat tuotteet ilahduttaisivat niitä, joilla ei yksinkertaisesti ole ruokaa. Mutta tällainen toiminta on kokonaan lainsäädännöllä poissuljettu.

Kuluttajien aktiivisuus ja yksinkertaisesti valitsemalla vain tuoreita tuotteita sekä tuomalla julkisuuteen laiminlyönnit, saatamme puhdistaa kaupan rintaman hyvinkin. Sillä asiakkaiden menetykselle ei kenelläkään ole varaa.

Liha- ja kalatuotteisiin erikoistuvat pikkukaupat olisivat taas tervetulleita. Itse ihastuimme kesällä Porvoossa Herekin myymälään; tai emme myymälään, vaan sen tarjoamaan laatuun ja tuotteisiin, sekä palveluun. Hinta on kohdillaan, kun ei tarvitse maksaa keskeisestä sijainnista tai trendikkäästä myymälästä. Olisi hienoa, jos tällaista olisi tarjolla joka kaupungissa; söisimme aina tuoretta, paljon paremmin ja halvemmin. Ja eläimien hyvä vointikin olisi paremmin taattu.

Juhlat onnistuivat loistavasti, myös sää oli puolellamme. Ilman ulkotiloja olisi tunnelma ollut ehkä liiankin tiivis, mutta nyt ainoastaan hetken oli aika tukkoista. Muistan hetken, kun en hellan äärestä nähnyt jääkaapille, eikä kyse ole kovinkaan pitkästä matkasta!

Mutta kiitos kaikkien sukulaisten, erityisesti äidin ihanien herkkujen, meni kaikki aivan loistavasti. Kaikkea oli riittävästi, eikä yli jäänyt liikoja. Kiitos kakkumestarimme, joka loihti ihania herkkuja. Jälkikäteen voi sanoa, että kokonaisuus oli onnistunut. Kaikki saivat riittämiin ruokaa ja juomaa, eikä kustannukset karanneet käsistä.Tunnustettakoon, että ainut joka loppui kesken, oli coctail-riisipiirakat ja se johtui siitä, että me juhlia järjestäessämme napsimme niitä huikopaloiksi pitkin iltaa ja yötä.

Jälkikäteen jäi kaikille ihana tunnelma, oli ihanaa nähdä sukulaisia pitkästä aikaa!

Huh hei, nyt sitä mennään. Pari päivää aikaa, vieraita tulossa nelisenkymmentä - ainakin näillä näkymin. Kakut on tilattu ja tällä kertaa sijoitin siihen, että myös makeat tarjoilut tulevat ammattilaisten tekeminä. Odotan innolla etenkin uuden leipurituttavuuden luomuksia, niiden pitäisi olla jotain aivan special. Mutta, eipä kerrota vielä enempää, sillä ehkä joku vieraistakin saattaa eksyä tänne. Ja minä tykkään yllättää!

Ruokatarjoiluun saan myös apua tutuilta, sillä nyt kutsuttiin koko suku. Herkkuja tulee olemaan paljon ja huomioituna on niin lapset kuin allergiatkin - toivottavasti=)

Tarjoiluastiat ja -ottimet eivät riittäneet, mutta niitä sain lainaksi tutuilta. Naapurista löytyy meidän kahvikuppeihin sopivaa jatketta eli niitäkin pitäisi olla riittävästi. Lopusta huolehtii kertakäyttöastiat, ainakin niiden avulla on kaikkea riittävästi.

Toivotaan kaunista säätä, jolloin avuksi tulee ulkotilat (ja sen varalta on kysytty puutarhatuoleja myös lainaksi, sillä omat ei monelle riitä). Olisi ihanaa viettää juhlaa kauniissa sunnuntaisäässä. Mutta Suomen kelit tietäen, ei tähän kannata todellakaan luottaa.

Nyt viimeinen silaus - siivous. Täytyy laittaa kaikki henkilökohtaiset tavarat laatikoihin ja kaappeihin. Tyhjennetyt pöytätasot antavat jo itsessään siistin vaikutelman. Nostellaan niitä takaisin sitten tarpeen mukaan juhlien jälkeen. Hyvänä vinkkinä kerrottakoon, että viikolla saimme todella tehokkaasti puhtaaksi sohvan ja matot vuokrakoneella (Pieni Puhdistuspuoti Espoon Viherlaaksossa). Koko koti tuoksuu nyt raikkaalta.

Ihania suvijuhlia ja juhlallisuuksia kaikille!

Nyt alkoivat viimeiset valmistelut, juhlat ovat jo muutaman viikon kuluttua. Kevätflunssaa potiessa sain viimeiset suunnittelut tehtyä aika hyvään malliin. Rippijuhlia juhlitaan useimmiten kotona, ja niin on meidänkin kohdalla - luonnollisesti. Minun on vaikea kuvitella itseäni katsomaan juhlajärjestelyitä sivusta, koska juhlien järjestäminen on hauskaa ja haluan olla vastuussa viimeisimmästäkin yksityiskohdasta.

Tarjoilu pitää suunnitella sellaiseksi, että sen voi valmistaa jo etukäteen.

Tarjoilussa must on kakku. Melkein mikä tahansa täytekakku. Lopun menun kokosin keväisistä, juhlavista ja ruokaisista vaihtoehdoista. Tarjolla tulee olemaan seisova pöytä eli ruokatarjoilu. Perustana toimivat uuden sadon perunat, jotka sopivat ajankohtaan, ovat edullisia ja ovat monelle vielä maistamaton herkku. Lisäksi kalaa, näillä näkymin Pellingissä savustettua pippurilohta, joka kuuluu lasten suosikkeihin.

Lihavaihtoehdon muotoilen lähempänä juhlapäivää, kun näen missä hinnoissa mennään. Tavoitteena olisi tehdä helppoa ja herkullista uunivuokaa, mutta se onnistuu parhaiten naudan suikalepaistista tai kuutioista. Hinnat ovat usein aika roimia, mutta tähän sopii kokonainen paistipalakin, jonka voin itse pieniä sopiviksi paloiksi.

Lisukkeeksi tomaatti-sipuli-fetasalaattia sekä maailman parasta leipää eli tuoretta ruisleipää ja Rezen maalaisleipää sekä patonkia. Kunhan vain muistan tehdä tilauksen ajoissa suoraan leipomolta (www.reze.fi). Leipomo ei luultavasti ole auki lauantaina eli leivät pitää hakea perjantaina aamulla ennenkuin leipurit lähtevät kotiin leipomisurakan jälkeen. Leivän tuoreuden saa pysymään joko laittamalla ne paperipussissa tiiviin muovipussin sisään tai pakastamalla valmiina viipaleina. Kumpikaan vaihtoehto ei ole yhtä hyvä kuin juuri syötynä, mutta ihan kelpoja ratkaisuja kuitenkin. Ja jos tilaus unohtuu tehdä, saa leipiä onneksi Stockalta ja esimerkiksi Munkkivuoren K-kaupasta. Etenkin patongit tahtovat vain loppua kesken, jos on liikkeellä kovin myöhään.

Niin, ja se kakkupuoli. Toiveena oli Viennetta-jäätelökakkuja, joista varsinkin perusvanilja on todella hyvää ja lastenkin mieleen. Mutta kyllä sen lisäksi täytyy olla peruskakku, ja sen aion ostaa valmiina. Mikä tahansa kuulemma käy, kunhan siinä ei ole marsipaania. Illan viimeiseksi varaksi muutama pussi sipsejä sekä limua nuorisoa varten. Nyt pitää vielä laskea vieraat, aterimet ja muut astiat, mutta sen teen sitten kun pääsen flunssasta. Vielä kun voisi suunnitella juhlasään suotuisaksi...

Maaliskuun puoliväli, hiihtoloma pidetty ja käsi paketissa matkamuistona ihanalta hiihtoreissulta... Joka tapauksessa kevät on nyt täällä ja kohta myös toukokuun juhlat: juhlitaan ylioppilaita ja muita valmistuneita, koulun päättymistä, kihlajaisia, häitä, rippijuhlia... Meillä on tiedossa mm. nuo viimeksi mainitut.

Nyt olen sen päättänyt, valmistelut alkavat tänään! Suunnittelen tarjoilun pääpiirteissään ja ryhdyn hankkimaan tarvikkeita pala kerrallaan. Ei viime hetken kiirettä tai häthätää tehtyjä ostoksia, eikä jättilaskua. Aion seurata hyvät tarjoukset -linkkiä joka viikko ja isken kiinni kun sopiva saalis ilmaantuu. Hyvä tarjous tarkoittaa usein -50% tarjousta, joskus jopa enemmän. Tästä tulee mielenkiintoinen kokeilu...

Nyt pitäisi vain päättää millä tyylillä juhlitaan. Olisiko grillausta, hodareita, täytekakkua, voileipäkakkua, retrotyyliin pieniä cocktailleipiä, suomi-teema, italia-teema, kreikkalaista, intialaista vai kotimaan perinneherkut...? Tietysti asiasta pitää vielä neuvotella, mutta luulen että rippijuhla on vähän kuin häät ja muut kirkkojuhlat. Perinteinen kakkukahvilinja taitaa olla turvallisin ratkaisu - voileipäkakulla tietysti, koska se on niiiin hyvää!

Iski taas kirjoittamisen tarve, odotin oikein koneelle pääsyä. Pää täynnä hauskoja ajatuksia ja sattumuksia. Mutta ennenkuin tähän asti pääsin, ehdin nähdä liikaa ajatukset sekoittavia juttuja. MeNaisissa oli ansioitunut juttu muovista. Asiaa oli käsitelty vähän joka kantilta.

Se mikä erityisesti ilahdutti, oli tutkijoiden itse tekemät valinnat. Heillä on aiheesta kaikki asiantuntemus ja on mielenkiintoista nähdä miten he itse muuttavat kulutustaan kun tutkimuksista kertyy tietoa. Tässä tapauksessa tutkija jätti hiusten värjäämisen ja vaihtoi teflonpannun valurautaiseen. Mielenkiintoinen juttu, kannattaa lukea. Jutun lukeneena en juo enää kahvia muovisista kertakäyttömukeista, vältän tonnikalaa ja nostan soppakauhan kattilasta keittämisen ajaksi.

Samaa teemaa jatkui tämän päivän Hesarissa. Juuri kun meille on paukutettu, että osta niitä uusia maatuvia muovikasseja vaikka ne eivät kestä mitään, julkaistaan tutkimustulos jossa juurikin ne ovat epäympäristöystävällisimpiä Paras valinta on tutkimuksen mukaan kierrätysmuovikassi, joka ei ihan heti auennut minulle, kun en ole sellaisiin törmännyt. Mutta tiedoksi, niissä kasseissa on "tämä on tehty kierrätysmateriaalista" -tyyppinen merkki. Toiseksi paras ratkaisu on kangaskassi, jota ite suosin aina kun mahdollista.

Muovi on muutenkin liikkunut mielessä, kun huomasin ettei ostarin muovinkeräykseen käy kuin muovipussimuovi. Minä kun yritin viedä sinne kaiken muovilta näyttävän. Tulispa tähän joku ratkaisu, sillä yksin ei kuluttaja voi asialle mitään muuta kuin harmitella ja tuntea syyllisyyttä luontoa kohtaan.

Perinne on tarina, kulttuuri tai tapa, joka muistetaan ja joka siirtyy sukupolvelta toiselle.Tämän olen, tunnustan, lainannut Wikipediasta. Siihen en sen suuremmin luota, mutta tämä lause oli hyvä määritelmä. Ja kirjoitan nuorista, vaikka en laskennallisesti ole enää heihin laskettavissa - vaikkakin henkisesti toivon mukaan vielä pitkään.

Pyhien päätyttyä ärsyttää, kun keskusteluita käydään siitä miten "ei meillä vietetä kovin vanhanaikaista joulua, ei mitään stressiä eikä turhaa hössötystä. Eikä ikävältä maistuvia perinneruokia, mutta lahjoja kyllä". Mietin vain, miten nuorten pitäisi tällaiseen suhtautua. Jos tämän kuulisivat - loukkaantuisivat. Miksi kaikilla muilla on ollut oikeus perinteisiin, mutta ei tänä vuonna eikä näinä aikoina. Kuka tämän päätöksen teki? Miksi meillä olisi oikeus evätä perinteitä nuoremmilta? Tietysti jokainen sukupolvi tuo uusia perinteitä mausteena mukaan, mutta että kokonaan vaihtaa tai unohtaa... se kuulostaa itsekkäältä ja tyhmältä.

Eikä tämä ole vain oma henkilökohtainen hehkutus. Ja sanottakoon: en itse ole mikään joululaatikoiden ja kinkun hypettäjä, mutta niitä ilman ei vain tule joulua. Siitäkin huolimatta, ettei lapset edes perinteisiin laatikoihin koske. En minäkään syönyt nuoruusvuosina, vaan vasta myöhemmin. Mutta kun ei siitä nyt ole edes kyse, vaan perinteestä. Näitä väitteitä tukemaan on nykyään olemassa jo tutkimustietoakin, ottakaa nyt hyvä väki näistä opiksi. Suomalaisen työn liitto tutki Suomalainen joulu 2008 -tutkimuksessa nuorten toiveita joulusta: nuoret haluavat jouluruokaa! 16 % nuorista pitää jouluruokaa jopa joulun parhaimpana asiana, se pistää miettimään. Yli 50-vuotiailla luku on vain 10% ja yli 65-vuotiailla vain 6%.

Tätäkö se tarkoittaa, että nykyaikuiset ovat hedonisteja, miettivät omaa etuaan ja hyvinvointiaan. Viettävät lokoisia päiviä ja lilluttavat itseänsä kylpylöissä sekä viis veisaavat perinteistä. Tiedän, että tämä on liian yksioikoinen vertaus, mutta silti, eikö juuri nyt perinteistä (kts. ensimmäinen lause) olisi pientä apua huonosti voiville nuorille. Ei olisi ainakaan ihan kaikissa asioissa hukassa, kun olisi edes ne perinteet ja niiden kautta vielä ne velvoitteetkin. Ne tekee oikeasti hyvää. Pliis, en näistä halua paatospalautetta, olen niistä huolimatta tätä mieltä.

Juuri kun kaupoista on ruvennut saamaan ihanan makeita ja siemenettömiä viinirypäleitä, paljastuu EU:n tarkistuksissa (viini)rypälepommi. Varsinaisia tuloksia ei kai vieläkään ole julkaistu, mutta ruotsalainen luonnonsuojeluliitto ja ilmeisesti joku muukin on päässyt käsiksi tietoihin ja valuttanut tiedon medialle. Meillä uutista on siteerannut mm. Hesari ja Hufvudstadsbladet.

Paprikassa oli jäänteitä 29:stä eri torjunta-aineesta. Eniten jäämiä oli viinirypäleissä. Siihen loppui meidän perheessä viinirypäleiden syönti - ainakin toistaiseksi. Samalla jäin miettimään, mahtaako pienet minitomaatit olla samaa kategoriaa, mutta toivottavasti ei. Asia selviää kun pääsen käsiksi tuohon 65 000 näytettä sisältävän tutkimuksen tuloksiin, palaan asiaan sitten.

Vuoden viimeisessä Vartti-lehdessä oli pyöryköiden makuvertailu. Mukana oli 9 lihapyörykkää plus Hälsans kökin pakastekasvispyörykät. Voittajaksi selvisi Korpelan kreikkalaiset fetamaustetut lihapullat, ja hyviähän ne ovat. Tosin liian voimakkaita lasten makuun, heille maistuu paremmin saman valmistajan pienet uunissa paahdetut pyörykät. Harmi ettei niitä ollut kisassa mukana ollenkaan.

Kakkoseksi selvisi Marketin kotikeittiön lihapullat, joita en ole nähnyt myynnissä. Kolmoseksi Kotilihan luomupikkupyörykät, jotka on meilläkin hyviksi todettu. Melkein yhtä hyviä kuin kotitekoiset. Luomu ja lihapitoisuus vaikuttavat aina valintaan. Voittajissa lihapitoisuus oli 62-76 %, heikoin - melkein yököttävältä kuulostava - oli Atrian lihapyörykät, jossa lihaa on vain 14 %, loput on lihaan verrattavia aineita (broileri ja sydän) sekä jauhoja.

Jauhelihaa on ollut tarjouksissa tarjolla 5-7 euron hintaan. Jos lihaa jatkaa korppujauhoilla, perunalla tai murennetulla leivällä, ei hinta ole enää ratkaiseva valmispullien hankinnassa - paitsi jos päättää tyytyä noihin Atrian jauhopulliin (2,70 euroa kg). Lapsille teen lihapullat aina luomulihasta, joko isältä saadusta hirvenlihasta (josta tulee maultaan parhaimmat lihapullat) tai kaupan luomujauhelihasta (n. 10-14 euroa/kg).

Kruunun kurssi on nyt suotuisa, mutta kyllä tuliaisten löytäminen on paljon vaikeampaa kuin ennen. Varmaan siksi, että nykyisin kaikki Ruotsista löytyvät kauppaketjut on rantautunut jo Suomeenkin. Tietokoneen hiiri ja hiirimatto olivat vielä ihan hyviä löytöjä, muuten parhaimmat tuliaiset löytyivät tunnelbanan ruokakaupoista.

Tällä kertaa mukaan tuli kaksi hauskaa asiaa: joulunäkkäriä ja ekopuhdistusainetta. Joulunäkkäri on Suomessa vielä outo ilmiö, mutta ruotsalaisille niitä on tarjolla vaikka kuinka montaa eri merkkiä. Meillä tutut saivat niistä kauneimman joulutuliaiseksi.

Ekopuhdistusaineen Grumme Gul Såpan (www.grumme.se) mainoksen olin nähnyt etukäteen ruotsalaisesta lehdestä ja päätin heti hankkia sitä kokeiluun. Aine sopii likipitäen kaikkeen muuhun kuin astioiden tai vaatteiden pesuun, tosin ehkä se selviäisi niistäkin. Nettisivujen mukaan jopa koirien, pupujen ja hevosten pesukin onnistuu tällä, mutta ehkä meillä koiraa ei uiteta vielä tässä aineessa.

Houkuttelevaa oli hankkia tätä ja päästä eroon puhdistusainearsenaalista, joka ei tahdo mahtua enää kaappiin. Lisäksi myrkkysekoitusten korvaaminen luonnollisesti hajoavaan ekotuotteeseen oli viimeinen niitti ostopäätökselle. Ostin tavallisen sekä sitruunan tuoksuisen, ja niillä selviää varmasti monta vuotta. Puoleen litraan vettä sekoitetaan aina vain teelusikallinen. Joulusiivous sujui ainakin tällä tosi hyvin.

Grillauskastikkeet, tacoainekset, salaatin kastikkeita (mm. tosi hyvä Coleslaw -kastike), porkkanakakut ja huippuherkullinen suklaakastike on maisteltu ja kokeiltu tarkimmin, näihin muihin paneudutaan joulun jälkeen (suklaakastike oli niin hyvää, ettei sitä jäänyt jäljelle edes kuvaa varten). Kiitos Olli!

Mississippi Belle Pancake Maple Syrup ja Complete Pancake & Waffle Mix, Kelloqq's Pop-tarts Frosted Raspberry ja Betty Crocker Super Moist Carrot Cake Mix.

Kraft Macaroni & Cheese Dinner, White Tea Soda Blue Sky (niin kaunis tölkki, etten ole raaskinut juoda sitä), Rice a Roni Spanish Rice,  Original Juan, product of Kansas (tämä kyseinen pullo on Wimpy Mild Southern Style eli miedoimmaista päästä) Batch BBQ Sauce ja Salsa-kastiketta.

Peter Paul, Hershey's ja Nestle -suklaapatukoita, tässä osa.