Lohi on suosittu ja monipuolinen kala - ja usein myös tarjouksessa. Kaikki lohikalat eivät ole kuitenkaan samaa alkuperää ja niiden dioksiinimäärissä on eroja.

Kirjolohi on usein kotimaista, mutta sitä tuodaan myös muualta pohjoismaista. Kirjolohi on viljelty kala, jotaviljellään sekä järvissä että meressä. Kaikessa kalassa on dioksiinia, mutta kirjolohessa pitoisuus on pienempi kuin Norjan lohessa ja lohessa.

Norjan lohi on myös kasvatettua kalaa, norjalaista merilohta ei Suomessa tiettävästi myydä.

Lohi, jota kutsutaan myös villiloheksi. Käytännössä nämä lohet ovat joko meri- tai järvilohia. Tämän lohen tunnistaa väristä, meressä vapaana kasvatettu lohi ei ole punalihaista vaan vain aavistuksen punertavaa. Maultaan nämä lohet ovat herkullisia, mutta sisältävät valitettavasti myös dioksiinia eniten.

Meritaimen on lohen läheinen sukulainen, jonka erottaa siitä, että taimen on kauttaaltaan pilkullinen, kun taas lohen pilkut sijaitsevat kylkiviivan yläpuolella. Lohella on pyrstössään lovi, mutta taimenen pyrstö on suora.

Nieriä on tumma lohikala, jolla on vaaleita pilkkuja. Myynnissä olevat nieriät ovat usein kasvatettuja.

Rautu on pikkunieriä eli lohikala, joka elää lapin tunturivesissä.

Vinkki! Kalan rasva ja D-vitamiini ovat tärkeitä syitä syödä kalaa. Suosituksen mukaan 2-3 kertaa viikossa on talvisin riittävä määrä. Valitettavasti dioksiini tai muut ympäristömyrkyt ovat tätä päivää, mutta terveellisyys vie silti voiton. Vaikka iso uljas kala on komea näky, on pienempään eli nuorempaan yksilöön ehtinyt kertyä vähemmän dioksiinia.

Lähde: Prokala ry www.prokala.fi, Elintarviketurvallisuusvirasto www.evira.fi, Pohjoismaiden neuvosto www.norden.org
Kuva: Johannes Jansson / Norden.org